Range Rover LYG-676

Varoittava tarina hyväuskoisista autonostajista ja jääräpäisestä autokauppiaasta

Älä osta Range Rover 4,0 SE:tä, rekisterinumero LYG-676 (rungon numero SALLPAMM4WA393820), jos olet tavallinen autoilija ja haluat saada auton jokapäiväiseen käyttöösi. Jos olet Range-harrastaja, tästä saat joko hyviä varaosia tai hyvän aihion, mutta älä maksa tästä liikaa.

Tässä on pitkä tarina eräästä autokaupasta, varoittavaksi esimerkiksi ja toivottavasti vähän opiksikin. Tarina alkoi 21.8.2010 ja päättyi käräjäoikeuden sovitteluun 23.1.2012. Kuvaan koko prosessin meidän näkökulmastamme. Alussa on blogimerkintöjäni 22.2.2011 asti, jolloin asianajajamme käski minun lopettaa prosessin kuvaamisen blogissani, koska se olisi vaikeuttanut hänen työtään. Loppuun olen kirjoittanut yhteenvedon ajalta 22.2.2010-23.1.2012, jolloin asia lopulta ratkaistiin. Tarina on vähän rönsyilevä, koska kirjoitin sitä ensisijaisesti itselleni muistiinpanoiksi, mutta julkaisen sen nyt kokonaisena, koska arvelen siitä olevan hyötyä joillekin muille (autokaupassa petetyille) ja ennen kaikkea varoitusta, ettei kukaan saisi hyväuskoisena ostajana käsiinsä tätä Musta-Pekka –autoa, joka epäilemättä menee takaisin myyntiin…
Autokauppa siis tehtiin 21.8.2010 ja viat paljastuivat 3.11.2010, kun hain auton Lauttasaaren Huoltorepista. Siellä autoon vaihdettiin talvirenkaat alle ja tutkittiin ajotietokoneen antamia viestejä. Olen ikuisesti kiitollinen korjaamopäällikkö Mauri Pulkkiselle, joka paljasti minulle auton historian ja selitti ymmärrettävällä kielellä, mistä tämän auton kohdalla oikein on kyse. Häneltä olemme saaneet erittäin hyvää ja asiantuntevaa apua ja neuvoja koko prosessin ajan.

Ja tarina alkaa:

keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Autokauppa-jatkokertomus, osa 1
Nyt aloitan jatkokertomuksen, sillä arvelen, että tulossa on vielä monta vaihetta.
Kyse on siitä, että vaihdoimme punaisen ranskalaisemme mustaan englantilaiseen, tai ketkä sen autotehtaan nykyään omistavatkaan. Renault Scenic vaihtui Range Roveriin.

Hihamme paloivat, kun Rellu lukitsi itse itsensä niin, ettei autoon päässyt sisään, vaan se piti hinata korjaamolle. Löysimme lähi-autokaupasta "loistoyksilön", tietysti käytetyn auton, mutta meidän budjettiimme sopivan mustan Roverin. Olemme olleet Rover-faneja jo 80-luvulla, jolloin ajelimmekin sinisellä Roverilla monia vuosia. Se oli mahtava peli, siihen oli vaihdettu kuorma-auton diesel, joten voima ei loppunut. Ketterästi se veti asuntovaunuamme, yleensä kesällä leirille ja sieltä pois. Autoa oli tosi mahtava ajaakin, ei ollut ohjaustehostimia eikä muitakaan hienouksia, ja kun sitä kääntelin Telen autohallissa, niissä pienissä loosseissa ja tolppien välissä, tiesi kyllä "ajaneensa". Kokemus oli vähän kuin Zetorilla ajelu joskus lapsuudessa (meillä kotona oli korkeapyöräinen Zetor, jota ajoin paljon ja jota kaiholla muistelen). Luovuimme haikein mielin autosta eräänä talvena, kun mieheni oli paleltua työmatkoillaan. Isoikkunainen jääkaappi ehti nimittäin vasta nipin napin lämmetä, kun hän jo ehti sillä työmaalle.

Nyt sitten, kun kohdalle sattui hieno yksilö, olimme heti myytyjä. Nahkapenkit, tummennetut ikkunat takana, automaattivaihteet ja musta väri... Sen verran tolkku säilyi, että mieheni otti avukseen koeajolle tuttava-Rover-remonttimiehen, joka kantoi päävastuun entisen Roverimme huollosta. Koeajoivat auton eikä siinä vikoja ilmennyt. Ostimme auton turvallisin mielin. Ja hyvin se on pelannut, mitä nyt tietokone välillä herjannut tekstisanomin... Eikä ilmastointi pelannut.

Vein sen tällä viikolla Lauttasaareen Autorepiin, ilmastoinnin vuoksi ja talvirenkaiden vaihtoon ja siksi, että saisin tietää, miksi auto ilmoittelee milloin mitäkin. Auto oli siellä pari päivää ja kun hain, sain kuulla melkoista tekstiä. Tulossa on kuulemma noin 6000 euron moottoriremontti! Auto oli Huoltorepille tuttu kappale, jota on kohdeltu kaltoin eli huolimattomasti - moottorin jäähdytysnesteet on päästetty kuivumaan ja sitten on pari kertaa keitetty koko moottori. Puolimoottorin vaihtoa oli ehdotettu jo jollekin edelliselle omistajalle, mutta hommaa ei oltu tehty, vaan oli uusittu putket. Sekin on kuulemma ihan käypä järjestely, mutta kun taas oli keitetty, tilanne oli aika huono. Huoltorepin kaveri kirjoitti tekstit laskuni alareunaan ja lupasi vielä antaa puhelimitse lisätietoja. Suositteli, että purkaisimme kaupan.

Kotona sitten pidettiin pientä juttutuokiota. Tänään kaivoin AKE:n sivuilta (maksua vastaan, erittäin hyvä palvelu, vaikka en saanutkaan auton matkamittarilukemia) kaikki auton historia- ja muut tiedot, keskustelin kuluttajaneuvojan kanssa ja soitin vakuutusyhtiöön. Onneksi on oikeusturvavakuutus, että voidaan mennä vaikka lakitupaan.

Menimme yhdessä autokauppaan. Tässä vaiheessa en vielä kerro autoliikkeen nimeä, mutta paljastan sen myöhemmin, jos on tarpeen. Kerroimme asiamme ja kauppias ilmoitti heti kärkeen, ettei kaupan purkaminen tule kysymykseenkään. Hän oli aivan ihmeissään, kun tiesi kuulemma tarkkaan, mitä edelliset omistajat olivat autolle tehneet. Eikä hänen mukaansa "kuluttajansuojalla ole näissä asioissa mitään merkitystä". No, tämän seikan minä aion katsoa ihan pohjaan saakka. Kysehän on siitä, että joku tai jotkut tässä hommassa valehtelevat, ja me maksamme viulut!

Autokauppias silmin nähden hermostui. Hänen mukaansa meidän tulee ymmärtää, että tällainen auto on uutena erittäin kallis, mutta arvo laskee, kun ikää karttuu, ja remontit ovat kuitenkin edelleen yhtä kalliita. Ihan tuoreessa (2 kk) muistissa on, miten ylistäviä sanoja hänellä oli samasta autosta, kun olimme potentiaalisia ostajia...Ja että ostajan pitää ymmrtää, että tällaisissa kaupoissa on aina riskinsä... Kyllä me sen ymmärrämme, mutta että riski on isompi kuin koko auton hankintahinta, ja että auton ongelmat ovat olleet tiedossa, ainakin joillakin, eikä niitä kerrottu meille. Sitä emme ymmärrä...Ja tiedämme entisinä roverinomistajina aika hyvin nämä remonttitaksat.

Tämän päivän tilanne: kauppias lupasi selvittää, mitä oikeasti autolle on tehty ja missä. Odotamme selvitystä ja luulen, että viemme auton ulkopuolisen, puolueettoman Rover-korjaajan tutkittavaksi...

Tarina jatkuu, pysy kanavalla!

torstai 11. marraskuuta 2010
Autokauppa-jatkokertomus, osa 2
Viime kirjoittaman on tapahtunut seuraavaa: Autokauppias soitti miehelleni ja selitti, että oli selvittänyt entisiltä omistajilta auton remontteja ja yhtä ja toista on tehty. Dokumentteja ei ole vielä näkynyt. Mieheni totesi autokauppiaalle, ettei hän aio ryhtyä selvittämään tätä asiaa, koska ei ole itse ollut juttusissa Huoltorepin kanssa ja hänen sekaantumisensa tuo vain lisää mutkia matkaan. Autokauppias oli kuulemma vähän yllättynyt. Mieheni oli luvannut, että minä otan puhelimitse yhteyttä kauppiaaseen, mutta minä ymmärsin hänen puheestaan, että kauppias soittaa minulle. Tämä niistä mutkista matkassa, tai monesta kokista ja huonosta sopasta, vai miten sitä sanotaankaan...
Veljeni on soitellut joka ilta ja kysellyt homman edistymistä, ihan vaan kiinnostuksesta.
Tänään ehdin sitten autokauppaan viime tipassa, kun kauppias oli juuri lähdössä autolla pihasta. Siinä sitten juttelimme vesisateessa, hän autossa sisällä ja minä auton ulkopuolella. Sanoin, ettemme ole tyytyväisiä ja että haluamme hyvitystä. Hän taas oli sitä mieltä, että kun ostaa käytetyn auton, saa käytetyn auton. Tiedän, enkä siitä valitakaan. Mutta kyllä auton moottorin pitäisi olla kunnossa, jos niin luvataan. Hän sanoi keskustelleensa myös kuluttajaneuvojan kanssa, ja vaikka meillä on oikeus valittaa kaupasta, siinä ei kauppiaan mukaan ole mitään järkeä. Minun mielestäni on, ja sanoin hänelle, että aion katsoa homman loppuun asti. Olin valmistautunut sanomaan, että olen tällaisissa asioissa susi lammasten vaatteissa enkä pelkää ketään, mutta sanomatta jäi, kun vettä tuli taivaan täydeltä ja kauppiaalla oli kiire.
Että nyt vain jatketaan. Eilen kävin ostamassa pari pulloa jäähdytysnestettä, koska Huoltorepin kaveri sanoi, että nesteen määrästä on pidettävä erittäin hyvää huolta...

keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Autokauppa-jatkokertomus, osa 3
Maanantaina minulle soitti kuluttajaneuvonnasta nainen, joka nyt alkaa setviä asiaamme. Kävin hänen kanssaan pitkän keskustelun menettelytavoista sen jälkeen, kun olin seikkaperäisesti kuvannut kivisen polkumme mustan auton omistajina (tai minähän sitä en omista, ajelen vaan, mutta joudun hoitelemaan näitä asiointijuttuja, kun olen parempi kirjoittaja kuin mieheni enkä polta hihojani yhtä helposti kuin hän, en siis polta ollenkaan!)
Kuluttajaneuvoja sanoi, että minun kannattaisi nyt lähestyä kauppiasta kirjeellä, jossa yksilöin tarkasti kaikki, mihin olemme tyytymättömiä ja myös sen, mitä haluamme hyvityksenä. Ja että kauppiaalla on kaksi viikkoa aikaa vastata kirjallisesti. Ellei vastausta tule, tai riippuen vastauksen laadusta, kuluttajaneuvoja voi sen jälkeen yrittää toimia välittäjänä. Ellei sittenkään päästä sopimukseen, voimme viedä asian kuluttajavalituslautakuntaan, jossa käsittelyajat ovat yli vuoden mittaisia, ja joka voi antaa vain suosituksen. Kauppias voi sitten noudattaa suositusta tai olla noudattamatta. Jälkimmäisessä tapauksessa hän joutuu mustalle listalle, mutta välittääkö hän siitä?
Mutta jos viemme asian oikeuteen, oikeuden päätös pannaan täytäntöön, oli se mikä hyvänsä. Taidamme kallistua oikeuden kannalle. Juristiakin on jo vähän pohjustettu...
Ilmastoinnin vikojen perusteella autoa ei ilmeisesti katsastuksessa hylätä, mutta katsastusmies oli sanonut, ettei tällaisia vikoja yleensä koeajolla saada selville, ja etteivät freonit todellakaan pysy järjestelmässä, jos siinä on reikä. Meillä on...
Autoa pitää mennä näyttämään katsastajalle kuukauden kuluttua, eli siihen mennessä jotain pitää tehdä, meidän kustannuksellamme tietenkin, koska autokauppias näyttää pitkittävän tätä prosessia. Pitänee kysellä tarjouksia eri liikkeistä, mitä remontit maksavat, ja väsätä sitten kirjettä kauppiaalle. Olisi tässä muutakin tekemistä kuin vääntää kättä autokauppiaan kanssa. Onneksi kuluttajaneuvoja on olemassa.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Autokauppa-jatkokertomus, osa 4
Nyt on sitten odottelujakso menossa. Kirjoitin reklamaation kauppiaalle ja vein sen eilen illalla, kun menin kokoukseen. Kaupassa ei ollut ketään paikalla ja ovi oli lukossa, ennen klo 17. Mietin, miten hoidan asian ja ajoin sitten postiin, josta lähetin reklamaation kirjattuna kirjeenä. Eri asia on, hakeeko kauppias sitä postista, mutta sillä ei ole meidän kannaltamme merkitystä, koska nyt pystyn näyttämään toteen, että kirje on lähetetty. Vastausta pyysin kirjallisesti ja vastausaikaa 8.12. asti. Ellei mitään kuulu, kuluttajaneuvoja tarttuu asiaan.

Listasin reklamaatioon, mitä on tapahtunut, millaisia vikoja on ilmennyt ja millaista hinta-arvioita sain asiantuntijalta eli Huoltorepistä. Olisin tietysti voinut kysellä hintoja muualtakin, sillä Huoltorep ei ole halvin paikka, mutta se on ehdottomasti asiantuntija näissä autoissa. Eikä minusta ole kohtuullista, että ihmisen pitää pyhittää koko valveillaoloaikansa ja energiansa autokaupan sotkujen selvittämiseen. Muutakin pitää ehtiä tehdä.

Luettelin moottorin viat (hinta-arvio korjaukselle 6000-7000 €), kannentiivisteen vaihto 3000 €, ilmastoinnin kennon vaihto ja flektin korjaus 1500-1800 €, lisäksi vuotaa kattoluukku vesisateella. Sen vain mainitsin, korjauksen hinta-arvio ei ole tiedossa. Että tämmöinen paketti tästä tuli.

Annoimme kauppiaalle kolme vaihtoehtoa: hän korjaa auton, hyvittää hintaa tai koko kauppa puretaan. Saa nähdä, mihin lopulta päädytään. Epäilen, että oikeuteen...

perjantai 10. joulukuuta 2010
Autokauppa-jatkokertomus, osa 5
No niin, autokauppias soitti. Hänen mukaansa me olemme tyhmiä, kun kuvittelemme, että käytetty auto ei olisi kulunut, ja että siinä olisi joku takuu. Hän sanoo, että mitä vanhempi auto ja mitä enemmän ajettu, sitä huonompi kuluttajansuoja. Ymmärrämme, että kun käytetyn ostaa, käytetyn saa. Mutta kun tämä auto on ihan yksiselitteisesti rikki monesta kohdasta! Emme me kulumisesta valitakaan, vaan siitä, että auto on rikki!

Selväksi kävi, ettei hän suostu mihinkään ehdotuksiimme, ja nyt jatketaan keskustelua kuluttajaneuvojan kanssa. Sanoin, että haluan hänen vastauksensa kirjallisena, mutta sitä hän ei suostu meille antamaan, vaan tarvittaessa vastaa kuluttajaneuvojalle. Minun ei hänen mukaansa kuulu ollenkaan sekaantua asiaan, koska en ollut kaupantekotilanteessa läsnä. Ja että minäkö olin kirjoittanut hänelle kirjeen, ja vielä postittanut sen väärään osoitteeseen? Osoite oli se, missä me olemme fyysisesti kauppoja tehneet, ja mihin posti lupasi kirjatun kirjeen toimittaa. Ei kai ole minun asiani selvitellä, mikä on heidän postiosoitteensa. No, en todellakaan ollut kaupantekotilanteessa läsnä, mutta minä sitä autoa pääasiassa ajan ja osallistun myös sen rahoitukseen. Meillä omaisuus on yhteistä, vaikka auto onkin mieheni nimissä. Minun nimissäni on asuntoauto. Ja paperitöitä tekee tässä perheessä se, jolta homma kätevämmin sujuu, eli minä, eikä siihen ole autokauppiaalla nokan koputtamista.

Kauppias halusi tietää, kuka oli se "asiantuntija", joka miehelläni oli mukanaan. Nimitiedot annettiin, ja kauppias kovasti väheksyi sekä tämän asiantuntijan että myös Huoltorepin tietoja. Asiantuntijamme on ollut mekaanikkona monia vuosia, ehkä vuosikymmeniä, juuri näihin autoihin erikoistuneessa autokorjaamossa. Jätän toistaiseksi nimet kertomatta, mutta tarvittaessa paljastan ne kyllä. Luotan 100 %:sti tähän asiantuntijaan, sillä meillä aikaisemmin ollut, monia vuosia mallikkaasti palvellut Range Rover oli hänen huollossaan säännöllisesti. Hän oli myös paikalla itse kaupantekotilanteessa ja kuuli kaiken, mitä silloin sovittiin. Eli siis tarvittaessa todistaa. Ja me tunnemme hänet 20 vuoden takaa. Huoltorepin asiantuntijuudesta olen jo aikaisemmin sanonut, että pidän sitä tämän maan parhaana.

Että nyt sitten edetään kuluttajaneuvojan kanssa eteenpäin, viikonvaihteen jälkeen. Mutta ilmiselvää on, että käräjille tässä ollaan menossa.

maanantai 27. joulukuuta 2010
Autokauppa-jatkokertomus, osa 6
Kuluttajaneuvoja soitti meille juuri joulun alla (mutta postaus jäi tekemättä, kun oli niin vilskettä joulupukin, lastenlasten ja lahjojen kanssa). Hän tarkisti tilanteen, sillä olin lähettänyt hänelle kaikki kopiot dokumenteista sen jälkeen, kun kauppias soitti ja kieltäytyi antamasta meille kirjallista vastausta. Hän ei antanut oikeastaan suullistakaan, koska ei suostunut keskustelemaan minkäänlaisesta vastaantulosta. Annoimmehan hänelle kolme eri vaihtoehtoa.
Kävimme taas kerran kuluttajaneuvojan kanssa läpi kaikki vaihtoehdot ja tulin siihen tulokseen, että käräjille tässä mennään. Hän ei antanut meille kovinkaan paljon toivoa, koska auto on jo 10 vuotta vanha ja sillä on ajettu 280 000 km. Tiedän, tuollaiset luvut olisivat melko fataaleja jollekin pikku-japanilaiselle, mutta koriltaan (alumiinia) ja sisustukseltaan erittäin hyvässä kunnossa olevalle, 4-litraiselle Range Roverille nuo luvut eivät ole mitenkään "fataaleja". Tuolla autolla pitäisi voida hyvin ajaa ainakin vielä toinen sama verta, ellei sitä olisi huolimattomalla käytöllä eli moottorin päästämisellä keittämään, rikottu.
Kuluttajaneuvoja lupasi olla vielä yhteydessä kauppiaaseen ja kertoa meille sitten tulokset, mutta hän ei voinut antaa meille kovinkaan paljon toivoa, koska olemme niin kaukana toisistamme.
Nyt sitten odottelemme...

tiistai 22. helmikuuta 2011
Autokauppa-jatkokertomus, osa 7
Autokaupparintamalla on ollut hiljaista viime aikoina. Kuluttajaneuvojan kanssa keskustelimme joulun jälkeen, että hän yrittää vielä saada kauppiaalta kirjallisen kannanoton. Mitään ei kuulunut, joten jätin kuluttajaneuvojalle viime viikolla viestejä, että hän kertoisi, mikä on tilanne. Perjantai-iltana hän sitten soitti ja sanoi, ettei ole saanut kauppiaalta mitään kirjallista, mutta sen verran on ollut suullista vastaantuloa, että kauppias suostuisi kustantamaan ilmastointijärjestelmän korjaamiseksi jotain uutta nestettä, joka kuulemma on todettu tehokkaaksi sekä Huoltorepissä että Hollolan Laatuvaunussakin. Ei tämä nyt meille ihan riitä, joten eteenpäin...

Kuluttajaneuvoja sanoi, että kannattaa selvittää etukäteen, mitä vakuutuksen oikeusturvaosa kattaa. Niinpä lähetin Tapiolaan kyselyn, ja sainkin tänään vastauksen, että vakuutus on voimassa vain, jos se on tehty samana päivänä kuin auto on ostettu. Tämä seikka täytyy tarkistaa, mutta arvelen niin olevan. Lisäksi meidän täytyy tehdä Tapiolalle ensin kirjallinen oikeusturvailmoitus, jonka perusteella he sitten päättävät, korvataanko tämän tapauksen oikeudenkäyntikulut. Että silleen, on varmistettu moneen kertaan, siis rahan liikkuminen vakuutusyhtiöstä vakuutuksen maksajan suuntaan.

Vakuutusyhtiöstä saatiin kirjallinen päätös siitä, että meidän asianajokulut katetaan omavastuuta lukuun ottamatta. Lähetin vakuutusyhtiöönkin koko tarinan ja kun sieltä tuli päätös korvaamisesta, olin jotenkin varma, että oikealla asialla ollaan.

Perjantaina, 3. helmikuuta 2012
Nyt on sitten, puolentoista vuoden taistelun jälkeen homma paketissa. Jatkan yllä olevaa kertomusta kuitenkin aikajärjestyksessä sen mukaan mitä minulla on dokumentteja (ja niitä on todella iso kansiollinen).
Koko aikana autolla ei ole uskallettu juurikaan ajaa, koska prosessi on ollut kesken eikä ollut tietoa, miten lopulta käy. Ja koska moottorin lohko oli halki ja jäähdytysjärjestelmässä reikä, autolla ei edes uskaltanut lähteä pidemmälle. Sillä käytiin kerran Tuusulasta Hämeenlinnassa, muuten ajettiin nurkka-ajoa ja käytiin joskus Helsingissä. Yhteensä auton matkamittariin kertyi 1,5 vuoden aikana kilometrejä noin 6500, mikä on todella vähän. Auto on seisonut pihamme koristeena, sen hinta on laskenut, siitä on koko ajan maksettu vakuutukset ja käyttömaksut. Kallista autonpitoa!

Joulukuussa 2010 autosta petti ilmajousitus. Olimme viikon matkalla ja silloin oli kova pakkanen, joten auto seisoi. Kun lähdin liikkeelle, ilmajousitus ei toiminutkaan. Havaitsimme, että kompressori on jumissa, ja tilasimme Englannista Paddockilta uuden kompressorin. Se tuli, ja jousitus pelasi taas. Järjestelmä tosin piti käydä Karaasissa päivittämässä, hinta 45 € ja muutama tunti työaikaa. Ilo ei kuitenkaan ollut pitkäaikainen, sillä jousitus petti useamman kerran, yleensä paluumatkalla Helsingistä. Joka kerta tarvittiin päivitys…

Otimme yhteyttä tuttuun tuomariin, joka 13.4.2011 lähetti autokauppiaalle kirjeen, jossa mainitaan autossa olleen ostohetkellä huomattavia vikoja ja vaadittiin vikojen korjaamista. Ellei virheitä korjata, asianajaja ilmoitti, että vaadimme tuomioistuimelta kaupan purkua.

Autokauppias vastasi kirjallisesti, että me olemme huolimattomalla käytöllä pilanneet auton, ja että auto oli myyntihetkellä kunnossa. Lisäksi kauppias mainitsi kirjeessään, että ”Mikään huoltohistoriassa eikä edellisen omistajan kertomankaan mukaan todista moottorin olleen rikki.” Samassa kirjeessä kauppias tuli vastaan näin: Myyjäliike osallistuu mahdollisesti tulevaan moottoriremonttiin 20 %:lla kustannuksista 31.5.2011 mennessä.

Asianajajamme pyysi, että hankkisin asiamme tueksi kirjallisia dokumentteja, miten paljon tällaisella autolla yleensä voidaan ajaa ja millaisessa kunnossa tämän ikäisen ja näin paljon ajetun auton pitäisi olla. Tein aika paljon hommia tätä asiaa selvittäessäni. Kaivoin erilaisilta keskustelupalstoilta tietoa, kyselin tuttavilta automiehiltä, autoinsinööreiltä ja jopa joidenkin autolehtien toimituksista, olisiko kenelläkään kelvollisia kirjallisia dokumentteja tiedossaan tähän kohtaan. Olin yhteydessä myös auton valmistajaan, mutta mistään ei tällaista tietoa löydy. Eikä se tässä tapauksessa ollut edes aiheellista, koska kyse ei ollut kulumisen osoittamisesta, vaan siitä, että auto oli yksiselitteisesti myyntihetkellä monesta kohdasta rikki. Mietin monta yötä, mitä kirjoitan asianajajalle. Lopulta keksin kaivaa käsiini auton entisen omistajan, ja sieltähän repesi!

Entinen omistaja kertoi minulle yksityiskohtaisesti, millaisia ongelmia hänellä oli auton kanssa ollut ja mitä sille oli tehty. Itse asiassa nämä samat viat olivat olleet autossa jo silloin, kun hän sen osti, mutta hän ei jaksanut ryhtyä vääntämään tätä samaa prosessia myyjäliikkeen kanssa (eri myyjä kuin meille). Kirjoitin nopeasti muistiin kaiken, mitä hän kertoi ja soitin vielä hänen hovikorjaajalleen, joka vahvisti kaikki tiedot ja kertoi vielä paljon lisääkin. Lähetin taas sähköpostia Pulkkiselle Huoltorepiin ja kysyin täydentäviä tietoja. Häneltä tuli taas nopeasti selkeät vastaukset. Hän oli myös alusta lähtien antanut luvan nimensä käyttämiseen ja lupasi tulla vaikka oikeuteen todistamaan, jos on tarpeen.

Nyt oli innossani ja kirjoitin asianajajalle monisivuisen muistion auton historiasta ja mitä sille oli tehty. Kävin tapaamassa häntä ja keskustelin pitkään hänen kanssaan. Sanoin, että jos nyt kirjoittaisin artikkelia tästä aiheesta, minulla olisi niin vankka näyttö, että uskaltaisin sen julkaista. Asianajajakin vakuuttui ja seuraavaksi hän ehdotti, että tilataan autollemme puolueeton tavarantarkastus, koska kauppias ei antanut yhtään myöden, vaikka faktat olivat selkeät. Pulkkinen kannusti ja sanoi, että olemme asiassa tosi vahvoilla. Asianajaja kokosi tavarantarkastajaa varten dokumentit ja kirjoitti lausuntopyynnön, minä varasin tarkastajan.

Kesälomien vuoksi tavarantarkastus järjestyi vasta syyskuun alussa. Olimme kaikki Huoltorepin tiloissa, asiantuntijana oli Pulkkinen. Ei tavarantarkastajakaan ihan asialle vieras ollut, sillä hänelläkin oli vanha Range…

Tavarantarkastaja oli tiukka ja asiassa pysyvä kaveri. Hän ei antanut autokauppiaan rönsyillä yhtään ja asiat selvitettiin ensin puhumalla ja sitten tarkastettiin ja mitattiin auto. Näyttö oli tosi vakuuttava ja tarkastaja kirjoittikin pöytäkirjansa hyvin selkeästi. Siinä näytettiin toteen, että autossa oli myyntihetkellä ollut juuri ne viat, jotka olimme kauppiaalle jo vuosi sitten reklamoineet. Tarkastuksen ulkopuolelle jätettiin ilmajouset ja niiden kompressori, koska olimme joutuneet korjaamaan niitä itse eikä siten voitu todeta, oliko niissä ollut myyntihetkellä vikaa.

Olin helpottunut ja ajattelin, että nyt tämä roikkuva asia saadaan päätökseen eikä minun tarvitse enää kaivaa tietoja eikä kirjoittaa dokumentteja päivänselvästä asiasta. Väärin päätelty.

Autokauppias ei antanut arvoa tavarantarkastajan lausunnolle, vaan vaati saada auton vielä itselleen tarkastettavaksi. Emme suostuneet, koska meidän mielestämme näyttöä oli jo tarpeeksi. Kauppias soitti miehelleni ja teki tarjouksen korjaamisesta. Mieheni, joka huonokuuloisena ei uskaltanut puhelimessa myöntyä vilpillisen kauppiaan tarjoukseen, ilmoitti, että hän keskustelee asiasta vain asianajajan kautta. Lähetin kauppiaalle sähköpostilla vastauksemme ja laitoin vielä tekstiviestin perään, että sähköpostissa on luettavaa. Pyysin kuittauksen, koska emme uskaltaneet asioida hänen kanssaan ilman, että jää dokumentti. Kauppias oli soittanut useita kertoja asianajajallemme ja ilmoittanut, ettei hän halua minun olevan mukana mitenkään missään neuvottelussa eikä hän halua olla minuun yhteydessä. Mietin, oliko se minulle sulka hattuun vai täydellinen epäonnistuminen. Asianajaja varoitti minua olemasta yhteydessä kauppiaaseen. Päättelin, että kauppias pelkää minua.

Marraskuussa käytiin vielä kirjeenvaihtoa. Kauppias teki esityksen, että hän korjaa moottoria keraamisella käsittelyllä, mikä tehtäisiin Huoltorepissä. Kävin taas Pulkkisen juttusilla ja hän kertoi, että he kyllä tekevät tällaisia käsittelyjä, (hinta n. 400 €), mutta minkäänlaista takuuta he eivät työlle anna. Joissakin autoissa se toimii hyvin jonkun aikaa, joissakin ei. Eikä kyse ole korjaamisesta vaan korjaamisen siirtämisestä, mutta edessä on kuitenkin samat remontit, ehkä vielä kalliimpina.

Nämä viestit välitin asianajajalle kirjallisina ja sanoin, ettemme tule hyväksymään 400 €:n kosmeettista käsittelyä, kun kyse on noin 10 000 €:n korjauskustannuksista. Asianajaja ehdotti, että hakisimme asialle vielä tuomioistuimen sovittelua, ja ellei se onnistu, vasta sitten käräjille. Ilmeni, että kauppias oli suostuvainen sovitteluun sillä ehdolla, etten minä ole paikalla. Mietimme, mitä sovittelussa vaadimme ja kävimme asianajajan luona tekemässä suunnitelmaa. Sovittelukin viivästyi, koska käräjäoikeudessa tapahtui henkilövaihdoksia, mutta lopulta juttu onnistui 23.1.2012. Sovittelu kesti yli kaksi tuntia ja kauppias oli silminnähden hermostunut ja peloissaan. Olimme sopineet ”kipurajoista”, joiden alle emme mene. Asianajajamme ja mieheni tekivät tarjouksiaan fläppitaululle ja poistuivat, kauppias teki vastatarjouksiaan ja näin asiaa käsiteltiin. Lopulta mieheni oli suostunut siihen, että auto menee takaisin kauppiaalle ja hän maksaa meille 6500 €. Lisäksi palautamme uuden jousituksen ilmakompressorin, minkä olimme jo ehtineet tilata Paddockilta, ja auton kesärenkaat.

Kauppias haki auton meiltä parin päivän kuluttua ja hänellä oli otsaa toivottaa meidät tervetulleiksi, kun seuraavan kerran on autonvaihto ajankohtainen. Emmepä taida poiketa.

Jos autokauppias olisi suostunut syksyllä 2010 eli pari kuukautta kaupanteon jälkeen purkamaan kaupan, olisi säästynyt valtava määrä työtä ja vaivannäköä, ja luultavasti myös hänen maineensa. Nyt paljastan autokauppiaan nimen: Hän on Esa Votkin, liike on Kulosaaren auto Tuusulassa Sulan alueella, mutta hän tekee kauppaa Tmi Riemukaaran nimellä. Älkää ostako tältä kauppiaalta mitään, älkääkä varsinkaan tätä surullisenkuuluisaa mustaa Range Roveria, LYG-676. Tai jos ostatte sen harrastusautoksi tai varaosiksi, minulta saatte auton kuntoon liittyviä dokumentteja.

Ylläoleva teksti on tietysti meidän näkökulmamme asiaan, autokauppiaalla saattaa olla erilainen näkökulma. Prosessi on kuitenkin käynyt läpi monta vaihetta ja lopulta sovittelussa todettiin, että meidän alkuperäiset vaatimuksemme ja niiden perustelut pitivät kirjaimellisesti paikkansa, joten käsitykseni mukaan näkökulmamme on hyvin totuudenmukainen.

Ystävällisin terveisin

Liisa Kirves
liisa.kirves@gmail.com